Nirhin studiopäiväkirja 1.10. – 4.10.2007
Kirjoittaja: Marko Korpikoski a.k.a. Nirhi
Maanantai 1.10. - Prinssinakkeja ja humppaa
Saavuimme paikalle (minä ja Kiljala) noin klo 11, jonka jälkeen alkoi kamojen roudaaminen, rumpujen viritys ja kasaaminen. Nauhoittajamme A. Sarvanne väänti hiki päässä valikoitua rumpusaundia kohdilleen ja jossain vaiheessa kysyi että tulikos se jeesus-teippi mukaan? Noh, sinnehän se tietysti jäi bunkkerin pöydän lojumaan. Tästä suivaantuneena säntäsinkin sitten läheiseen siwaan tiedustelemaan jeesus-teipin saatavuutta - ja sieltähän sitä löytyi! Rumpujen virittely pääsi näin ollen jatkumaan, mutta seuraavana meillä oli vuorossa lenkki jyväskylän huudeilla.
Elikkä lähettiin kiljalan kanssa käymään paikallisissa soitinliikkeissä vahvistimen lainaus ja basson kielten osto mielessä pyörien. Ja kyllähän kyseisiä tarvikkeita löytyi, ja ennen kaikkea vielä kuluttajaystävälliseen hintaan! Sitten palasimmekin studiolle hiomaan loput rumpusysteemit kohilleen.
Hetken odotuksen jälkeen rummuttaja V. Kinnunen saapui tuulennopealla mazda-ajoneuvollaan paikan päälle. Siinä hetken tuumailtuamme myös Mr Hyvönen ajoi hautaustoimisto-toyotansa pihaan ja ”Depression”-biisin nauhoitus-sessiot pikkuhiljaa pääsivät alkamaan. Muutaman otoksen jälkeen olimme rumpalin suoritukseen tyytyväisiä, ja vielä sokerina pohjalla biisiin oli rumputaiteilija Kinnusen tasatyöntö-blåstbeat! Aivan kuin Juha Mieto aikoinaan olympialaisissa...
Seuraavana oli vuorossa biisi nimeltään ”Intoxication”, ralli joka upposi nauhalle aivan kuin lämmin punakahvainen mora ruotsin ulkoministeriin. Viimesenä rallina olikin sitten suomenkielinen biisi ”Tuhoon tuomittu”. Kuitenkin kyseiseen otoksen tarvittiin pohjois-euroopan vakainta rytmikättä, elikkä suoremmin sanottuna kitaristi Jari kinnusen läsnäoloa.
Noin klo 19.00 suljimme studion oven ja siirryimme illanviettoon J. Kinnusen asunnolle, jossa ilta jatkui pieruhuumorin, oluen ja väkivaltaelokuvan parissa. Noin klo 01.00 allekirjoittaneelta häipyi tajunta korkeimpiin atmosfääreihin, joten enempää en osaa sanoa loppuillasta...
Tiistai 2.10. - Meheviä aamupieruja ja kikattelua
Klo 08.42 havahduin solisti Kiljalan kireään aamupieruun ja totesin että ei helevetti ei tätä hajua kestä pirukaan, joten vääntäydyinkin aamusavuille ja pikkuhiljaa yritin päästä takaisin elävien kirjoihin. Hetken kuluttua muutkin orkesterin jäsenet venäyttivät itsensä liikkeelle runsaan piereskelyn ja kikattelun saattamina.
Aamukahvin jälkeen lähdimme taivaltamaan kohti studiota, jossa miksaaja-setä oli jo virittänyt laitteet melkein kohilleen kitararaitojen taltiointia varten. Kymmenen aikoihin alkoikin ensimmäisten kitaravetojen taltionti ja rumputaiteilija Kinnunen ja solisti Kiljala poistuivat läheiseen pitseriaan hakemaan artisteille ravitsevaa purtavaa. Suoran toiminnan miehiksi osoittautunut parivaljakko Kinnunen & Kiljala saapuivat hetken päästä pitsalastin kanssa, ja siinä sitten hieman naposteltiin, heitettiin smålltalkkia ja säveltaiteilija Hyvönen alkoi soitella ”Depression”-biisin raitoja narulle. Tämä sitten osittain osoittautuikin kimurantiksi touhuksi (mutta mitenkähän ne bassot sitte??? meibi ehkä basistia vähän jännittää!), mutta timantinkovat hermot omaava Mr. Hyvönen sai tehtävänsä pian päätökseen komppikitaroitten osalta...
Seuraavaksi lauteille hikoilemaan pääsi pohjois-euroopan vakain rytmikäsi Mr Jei Kinnunen, joka osoitti ammattimaista otetta ”Intoxication”-kappaleen osilta, ja kompit jyrähti narulle kuin paskakimpale kohti junttilan tuvan seinää. Tämän jälkeen A. Sarvanne lähti nauttimaan ansaittua savuketta ja suoran toiminnan osasto Kiljala & Kinnunen ilmoitti lähtevänsä ostamaan siwasta virvoitusjuomia ja muita tarvikkeita. Eihän sitä saatanan hevinpaskaa nälissään jaksa kukaan soittaa! Täten luovutin pojille runsaasti euroja sisältävän lompakkoni ja pojathan syösyivät siwaan. Ja pianhan ne sieltä palasivat tarkkaan valikoittujen ostosten kanssa, elikkä kori olutta muille artisteille ja J. Kinnuselle vanukasta ja wissyä! Taltioinnit jatkuivat ”Intoxication”-kappaleen kakkoskitaroitten osilta.. Sitten olikin J. Kinnusen vuoro ottaa elpymisvuoro vaativasta heavyn taltionnista, ja Hyvönen alkoi pommittamaan ”Depression”-viisun kakkoskitaroita ja muita kitaraosioita. Hetken tuumailun jälkeen pidettiin jokaista hevikarpaasia virkistävä tupakkitauko, jonka jälkeen kuunneltiin ”Depression”-biisi läpi. Ja kyllähän se hevin perkeleeltä kuulosti! Sen jälkeen tuli nauhoitusvuoroon ”Tuhoon tuomitun” kitarat, seitanic sentään!
Elämää suuremmaksi kappaleeksi osoittaunut ”Tuhoon tuomittu” alkoi hahmottua hallituksi kokonaisuudeksi. Melekosta humppaa mutta vitun väliä! Jari-setähän täräytti kaikki mahdolliset kitarakikkailut sekaan ja kun Jarkko "iceman" Hyvönen vielä jysäytti viimeisen korkean osion biisiin, niin huhhuh että johan alkoi kuulostaa hyvältä!
Tähän väliin on pakko kyllä todeta että ”mitenkäs ne bassot???”. Tästä jutusta on näemmä tullut näinkin pienessä ajassa jonkinlainen tabu, mutta luulisin että enköhän mä tän homman handlaa pärkkele! Sen näkee sitten kun on sen aika... Joo, ja studion ovet suljettiin n. 19.00 taas kerran ja poistuimme taksilla keskustan viinakauppaan. Tuskin kellekään tuli yllätyksenä ettei kukaan artisteista ollut ajokuntoinen.
Niin no, elikkä menimme siis hydroksyyliryhmän sisältäviä orgaanisia yhdisteitä kaupittelevaan valtiolliseen monopoliyhtiöön. Tässä vaiheessa artistit olivat jo kohtalaisen iloisia miehiä. Kassit täynnä viinaa matka jatkui kohti klitoristi Kinnusen kämppää. Siellähän otettiin narvista kuumat ja poistuttiin hieman ennen puoltayötä paikalliseen juottolaan, jossa meininki oli suhteellisen maanläheinen, elikkäns aika... tai siis oikeastaan ihan perseestä. Jossain vaiheessa Kinnunen, Kinnunen & Hyvönen poistuivat pahuuden pesästä - oletettavasti nukkumaan. Me loput sankarit pöristeltiin aika lähelle pilkkua, mutta se siitä ja loppu jääköön lukijoiden arvailtavaksi.Keskiviikko 3.10. - Aamukrapulaa, terssibassoja ja sukupuolitauteja
Herääminen tapahtui hieman sekavassa olotilassa (kännissä?) noin kello 9.15. Allekirjoittanut päästeli vessassa pelottavia mörköääntelyjä, jotka vaikuttivat hieman kuolemankorinalta. Muistaakseni yritin manata ilmoille muinaisia tultasyökseviä demoneita helvetin syövereistä, lopputuloksen jäädessä lähinnä vatsahappoihin. Noin klo 10.30 siirryimme vesilinnalle ja aloin bassottelemaan ”Depression” nimistä veisua hieman karpulaisena... Muutaman, tai oikeastaan aika vitun monen oton jälkeen jälkeen ensimmäinen bassoraita oli purkissa.
"Perse puree paskan poikki ilman hampaita", tuumasin käytyäni wc:ssä, mutta palataanpa asiaan. Bassoraidat osoittautuivat yllättävän hankaliksi, varsinkin kun biiseihin oli tullut viime hetkellä muutamia soittokuviollisia muutoksia. Tahti oli kuitenkin hyvä ja monipuolinen, kun itse allekirjoittanut yritti kovasti soitella basso-osioita aika mielenkiintoisissa krapula / nuha / humalantavoittelu-fiiliksissä. Jonkinlaisen nousuhumalan sii(vi)ttämänä bassolla korjailtiin muutamia kitararaitoja ja tulihan sinne myöskin soitettua armoton beis-solo nimeltään ”One take terssi satan”.Ilmeisesti n. puolen päivän aikoihin saapui paikalle myös meidän hovikuvaaja, blåstbeat-jäärä ja triangelisti-spesialisti A. Lappalainen. Pikaisten tervehdysten (ja lukemattomien uusintaottojen) jälkeen bassoraidat saatiin soiteltua loppuun. Sitten armottomassa krapulassa oleva solisti Kiljala säntäsi laulukoppiin ähkimään. Kuulemma meinasi pulssi lähennellä kohtalokkaita lukemia.
Laulusäkeet alkoivat pikkuhiljaa löytää oikeille paikoilleen, ja eka viisu (”Depression”) alkoi olla koekuuntelua vailla. Pian käytiinkin ”Tuhoon tuomitun” kimppuun, jossa löytyi pientä hiomista jonkin verran, mutta ei ratkaisevasti. Klo 17.30 lonkero alkoi tehdä tehdä tehtävänsä aivan kuten alkomahoolipitoiset litkut, jotka olivat tuhonneet aivosolujani eilenkin. Mutta aivan sama, mulla on koko viikko vapaata.
Juupasen juu, joo ja ”Tuhoon tuomitun” lauluraitojen taltionti jatkui. Tästä kappaleesta on kyllä tulossa universumin kovin ralli, siitä ei pääse yli eikä yNpäri pärkkles... Jonkun hetken tuumailujen jälkeen myös meikäläinenkin laskettin laulukoppiin vapauttamaan brutaali ääneni. Tarkoituksena oli taltioida ”Tuhoon tuomittu”-biisin taustahuutoja, ja positiivisena yllätyksenä pojilta tuli jopa pienimuotoista arvostusta hempeälle tulkinnalleni.
Lopulta myös viimeinen veisu sai verbaalisemman muodon laulujen pörähtäessä purkkiin. Kyseiseen veisuun tarvittiin myös blåstbeat-jäärä ja lehmänkellisti-spesialisti A. Lappalaisen puhemuotoista äännähtelyä. Mies suoritti paljon tulkintataitoa vaativan osionsa hyvin vikkelästi ja tämän jälkeen solisti Kiljala kävi vielä murisemassa joitain puuttuvia vokaaleja nauhalle.
Päivä oli melkein saatettu päätökseen, vielä siinä heitettiin viimeiset tuumailut, jonka jälkeen Hyvönen & V. Kinnunen poistuivat kotia kohti. Nooh, jäljelle jäänyt ryhmä lähti siirtymään kohti keskustaa, ja lopunhan te melkein tiedätte, mutta kerrotaan nyt pääpiirteittäin: elikkä olutta jääkaapista, olohuoneessa pornoa, sauna kuumaks, känni päälle, kylille ja siellä armotonta torvellusta. Heh, shit man. Let’s fuck!
Torstai 4.10. - Kalmanlöyhkää huoneistossa, kipeitä miehiä ja lisää kikattelua
Ryhmämme alkoi heräillä kaameassa krapulassa n. puolen päivän aikoihin. Siitä pienten yskimisten jälkeen siirryttiin takaisin Watercastlen tiloihin, jossa miksaajavelho Sarvanne oli aloittanut taltioinin parissa työskentelyn jo hyvissä ajoin.
Kuten arvata saattaa, tälle päivälle ei ole kovin paljoa tekstiä tarjolla, koska tapahtumia ei ollut juuri nimeksikään. Ensimmäinen parituntinen lähinnä kului porukalla voivotteluun manaten pahaa oloa ja flunssaa. Mutta kyllä se siitä lähti päivä kulkemaan - käynti lähisiwassa antoi jo näyn kirkkaamasta huomisesta.Joittenkin tuntien ja samojen useaan kertaan selattujen inferno-lehtien jälkeen alkoi soundimaailma pikkuhiljaa hahmottua kohdilleen, ja päästiin koekuuntelemaan ekaa biisiä. Hyvältähän se kuulosti.
Siinähän sitä taas ihmeteltiin sohvan reunalla ja tuijoteltiin toisiamme. Yhtäkkiä tajusin, että rumpukamat on vielä raivaamatta! Noh sitten niitten kimppuun.. Roudaus kävi kyllä varsin hitaaseen tahtiin, johtuen fyysisen ruumiin silloisesta heikkoustilasta. Taustalta saattoi kuulla osittaista ahdistuneisuutta edellisillan osilta, ja lisäksi samaa biisin pätkää n.300 kertaa putkeen.
Kun kamat oli saatu roudattua, niin kellon viisarit alkoivat olla pitkällä iltapäivän puolella, ja muutkin ryhmän jäsenet alkoivat pikkuhiljaa osoittaa elonmerkkejä. Ja ekan biisin miksaushommat alkoivat lähestyä kliimaksia ja loppukuuntelua... Pienten musiikillisten erimielisyyksien jälkeen ”Intoxication”-biisin osat saivat viimeisen muotonsa. Tässä vaiheessa miksaajasetä käväisi lounastauolla, jonka jälkeen hän kävi ”Tuhoon tuomitun” kimppuun, jonka miksaukset hoituivat kohtalaisen kivuttomasti. Miksaustouhut päättyivät n. kahdeksan maissa, jonka jälkeen saatiin muutama kopio tuotoksista mukaan. Hetken lopputuumailujen ja fiilistelyjen jälkeen oli kotimatka edessä... Rock-Orioni tulille ja kohti Pihtipudasta!
Ja sitten se loppuyhteenveto:
- Studioreissu raastoi miehiä sekä henkisesti että fyysisesti.
- Rahat meni (tili tuli ryypättyä).
- Yleisesti ottaen rokkitoiminta studiopäivän jälkeen muistutti totaalista anarkiaa.
- Aamuherätykset osoittautuvat erittäin pahoiksi.
- Positiivisin puoli on, että tehtiin se mitä meinattiinkin (ja saatiin vielä pääkipu kaupan päälle).
- Shit man, let’s fuck!
Kiitokset kaikille orkesterin jäsenille, vieraileville tähdille, majoituspaikalle ja ennen kaikkea miksaajavelho A. Sarvanteelle!
Nirhi-setä kiittää, kumartaa ja poistuu oksentamaan takavasemmalle.
Tässä vielä kuvia asian tiimoilta:
